Killihän oli pentuna todella sairas pitkän aikaa ja pitkäkestoinen lääkitseminen sai kissaparan pelkäämään ihmisiä ja käsittelyä. Tapahtuneesta on jo yli 3 vuotta, mutta silti neiti ei vieläkään luota täysin. Edistystä tapahtuu, tosin hitaalla tahdilla. Vielä on pitkä matka edessä, mutta on mukava huomata jokainen pienikin rohkeus. Viime vuoden alussa neiti uskaltautui aamuisin sänkyyn siliteltäväksi ja kesällä neitonen alkoi itse pyytämään silityksiä lattialla makoillen. Joulukuussa Killi otti ison harppausaskeleen ja päätti kokeilla, millaista sylissä olo on. Nykyään neiti tulee jo joka päivä syliin ja saattaa jopa levätä siinä pidempäänkin. Ja voi sitä kehräystä, mikä tyytyväisestä kisusta kuuluukaan! 

Mitähän tämä vuosi tuo tullessaan?